Yhteisökotiin

Helmikuussa orastaa. Sisälle tuotu omenapuun oksa.

Naisystäväni Hennan kanssa kiinnostuimme noin kaksi vuotta sitten netistä löytämästäni hankkeesta ja yhdistyksestä nimeltään Koti kaupungissa – Hem i Stan. Hankkiuduimme yhdistyksen jäseniksikin vuoden 2009 syksyllä. Kävimme ensin esittäytymässä yhdistyksen pikkujouluissa. Jäseniksi pääsimme vasta vähän ennen joulua, vaikka olimme jo syyskuun, vai oliko se nyt lokakuuta, olleet yhdistyksen väen kanssa tutustumassa Loppukiri -taloon. Se on yhtesöllinen senioritalo Arabianrannassa, jossa asuu pari tuttavaanikin. Toinen heistä on ollut naapureitani Pakilan siirtolapuutarhassa, jossa olen käytännössä tutustunut yhteisöllisyyteen yli kymmenen vuoden ajan.

Ehdimme Hennan kanssa jo unohtaa koko Hemistan yhdistyksen, kun tuntui, että emme taloon mahdu, koska liityimme yhdistykseen liian myöhään. Aloimme etsimään elämäntilanteeseemme sopivaa yhteistä asuntoa jostain Luoteis Helsingistä. Helsingistä siksi, että halusin pitää puutarhamökkini, jossa olen ihastunut elelemään kesäisin. Sopivan hintaisia asuntoja, puhumattakaan liian kalliista, näyttikin olevan tarjolla.

Mutta silloin Hemistan ottikin yhteyttä, että asuntoja olisikin tarjolla lisää Jätkäsaaren talosta. Hennan kanssa mietimme, mitä tehdä. Ei meidän ollut tarkoitus hankkiutua asumaan Helsingin keskustaan, tai sen lähelle, vaikka minun asuntoni, jossa tyttären kanssa nyt vielä asun, onkin Ruoholahdessa, eli Jätkäsaaren naapurissa. Mitä tehdä?

Yhdessä päädyttiin siihen, että katsotaan nyt sitten, mitä tästä tulee. Yhteisöllisyys ja kaavaillut yhteiset tilat olivat niin mielenkiintoista, että päätettiin lähteä mukaan ja katsomaan löytyykö meille sieltä asuntoa.

Se oli siis viime vuoden lopussa marraskuussa. Joulukuussa olimme jo mukana perustettavan As. OY Maltan osakaskokousessa perehtymässä talon suunnitelmiin ja siihen miten ja milloin asuntojen varauskierrokset alkavat. Tämän vuoden puolella ehti olla kaksi kokousta ja sitten asuntojen varaus alkoi. Loft kerroksesta. Loftiasunnot tulevat Maltan ylimmäksi kerrokseksi ja niiden varausintoa päätettiin selvittää etukäteen siltä varalta, ettei halukkaita olisikaan tarpeeksi. Ilmoittauduimme mukaan. Jossain vaiheessa kahdeksasta loftista taisi olla kuusi ”varattuna” eli siis ainakin vakavan kiinnostuksen kohteena. Varausnumeroltaan pienemmät, alustavat varaajat, aiheuttivat aikoamoisen pyörteen välillä vaihtamalla alustavaa varaustaan ja lopulta kävi niin, että kun varaukset päätettiin oikesti aloittaa lofteista, varaajia oli neljä ja me varasimme ensimmäisenä asunnon koko Malta-hankkeessa.

Projektin vetäjänä toimiva Juha Nurmi totesi käyneen kuin raamatussa: ”Ne jotka ovat viimeisinä, tulevat ensimmäisiksi ja päinvastoin”. No muiden asuntojen varaukset ovat nyt olleet käynnissä muutaman viikon ja reilusti yli puolet asunnoista on varattu ja näköpiirissä on tilanne, jossa kaikki asunnot saadaan sitovasti varattua. Nyt jännitetään itse kunkin rahoitusneuvottelujen onnistumista, tuleeko peruutuksia vielä tässä vaiheessa, vai päästäänkö jo perustamaan yhteistä As. OY Maltaa.

Paitsi asukaskokouksissa ja sittemmin myös johtokunnan ja erilaisten suunnittelutyöryhmien (kolmioryhmä, yhteisötilaryhmä, päällekkäin sijaitsevien asuntojen ryhmä) kokouksissa olemme olleet jo myös yhteisöllisyyskurssilla yhdessä muiden, tulevien asukkaiden kanssa. Kurssi osoittautui hyvin antoisaksi ja saatiin mietittävää, paitsi yhteisöllisen asumisen, myös kaikenlaisen muun, elämässä vastaantulevan vuorovaikutuksen pohdintaan, niin työelämässä kuin parisuhteessakin.

Olen asunut nykyisessä kerrostaloasunnossani noin parikymmentä vuotta. Maltalaisten kanssa olen nyt muutamassa kuukaudessa ollut tekemisissä paljon enemmän kuin nykyisten naapurieni kanssa koko tuona aikana. Näyttää yhteisöllisyys toteutuvan ihan lupaavasti.