Yhteisökotiin

Terttu Nupposen artikkeli ”Omatoiminen ryhmärakentaminen” teoksessa ”Urbaanin asumisen potentiaali – asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa” ansaitsee tulla referoiduksi näillä sivuilla. Artikkeli löytyy netistä (linkki), mutta tässä muutamia mielenkiintoisia huomioita artikkelista mielenkiinnon herättämiseksi:

Yksi artikkelin luvuista käsittelee varhaista suomalaista asukasliikettä ja omatoimisen rakentamisen ja rakennuttamisen pioneeriorganisaatiota, Asuntosäästäjät ry:tä. Tämä liike oli 1950-85 pääkaupunkiseudun neljänneksi suurin rakennuttaja ja rakensi suuren osan nykyisestä Keski-Vuosaaresta ja toimi 90-luvun alkuun saakka. Asuntosäästäjien rakennuttamistyö ja omatoiminen rakentaminen hartiapankkeineen loppui 60-luvulla, kun KOP (ja ilmeisesti muutkin pankit) eväsivät rahoituksen. Yhdistyksellä oli kokonaisvaltainen ote yhdyskuntien kehittämiseen ja se oli luonut toimivat menetelmät hartiapankkirakentamisen ja omatoimisuuden soveltamiseen kaupunkirakentamisessa. Yhdistys selvisi lähes täysin ilman julkista rahoitusta. Asuntosäästäminen keskitettiin Kansallis-osakepankkiin ja yhdistyksen toiminnan rahoitus perustui asunto-osakeyhtiöiden maksamiin korvauksiin. Monilla yhdistyksen rakennuttamilla taloilla on tänä päivänäkin arvonsa suomalaisen kerrostalofunktionalismin sovelluksina. Hartiapankkimenettely oli yhdistyksen puuhamiehen ja toimitusjohtajan, Matti Ilveskorven, kehittämä osallistamismenetelmä, jolla rakennettiin etupäässä rivitaloja. Näin asuntoon pääsi kiinni tavallista halvemmalla.

Se, että yhdistys joutui ennen pitkää lopettamaan toimintansa, liittyi suureen suomalaisten asuntomarkkinoiden ja niiden toimijoiden murrokseen, jossa tilaukset ja maavaranto keskittyivät muutamalle kasvavalle suuryritykselle, ja näiden kiinteään yhteistyöhön valtion ja kuntien maapolitiikassa ja asuntorahoituksessa. Yhdistys ei lähtenyt mukaan järjestelyihin, jotka tarkoittivat muun muassa luopumista hartiapankkimenetttelystä. Pienten urakoitsijoiden asema huononi erityisesti pääkaupunkiseudullla ja hartiapankkimenettelyä pidettiin muuallakin asuntojen teollisen tuotannon esteenä, eikä se saanut tukea virallisilta toimijoilta, vaikka se edusti ajankohtaisia tavoiteltuja asioita.

Kuulostaako tutulta? Maltan yhteinen hanke on kamppailut näiden samojen asioiden kanssa.

Nupposen artikkeli antaa historiallista syvyyttä ja auttaa ymmärtämään mekanismeja asioiden takana. Artikkelissa on myös paljon tietoa nykypäivän ryhmärakentamishankkeista. Myös vertailut Ruotsiin ja Saksaan ovat valaisevaa luettavaa.

Historia, Omatoiminen ryhmärakennuttaminen