Lainaa.com

Luokittelematon,Ryhmärakennuttaminen,yhteisöllisyys

Konkretia jyrää?

19.03.2012, timppa

Maltan hallitus koolla 10.2.2012

Realismi riistää idealistien unelmat – niinkö siinä aina käy? Vai onko Malta todellinen esimerkki toteutuvista unelmista? Totuus taitaa olla jossain tällä välillä.

Toteutussuunnittelu on menossa. Aikaisemmin suunniteltiin ja unelmoitiin. Nyt toteutetaan. Urakkaneuvottelujen pohjana olevat rakennuslupakuvat ovat pohjana. Niissä on perushitasasuntoja päällekkäin, mutta niihin on jo lomitettu monia unelmia ja toiveita. Osittain jouduttiin peruutusvaihteelle, koska vessojen siirto olisi joissain alla olevissa asunnoissa johtanut suuriin alaslaskukattojen pinta-aloihin. Tämä tapahtui kuitenkin asukkaiden kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.

Monenlaista muutakin veivaamista on viime viikkoihin liittynyt. Nyt meillä on alustavat sähkösuunnitelmat katsottavana ja palautetta suunnittelijalle toimitetaan. Lisäpistorasioita, valaisimia ja kytkimiä piirrellään. Kaikki maksavat ”noin sata euroa kappale”. Suunnittelijaa alkoi itseäänkin naurattaa summittainen hinnoittelu, mutta monia ei naurattanut, kun hinnat olivat yhtiökokouksen jälkeen nousseet vielä tästäkin. Unelmilla on hintansa. Hitas-asuntoihin tehtävät muutokset ovat aina maksaneet messinkiä. Maltalla piti pärjätä pronssilla, koska asioita ei tehdä kahteen kertaan, vaan ne piti tehdä vain kertaalleen, jolloin päästään edullisemmin. No, lopullisia hintoja ei ole vielä nähty, mutta unelmilla tulee olemaan hintansa Maltassakin.

Saarekekeittiöitä sähköistyksineen, vesikiertoisia rättipattereita, pesukoneiden epätavallisia sijotuspaikkoja, erillisiä kaiutinjohtoja, moottorikäyttöisiä automaaattikaihtimia säleverhojen sijaan, siinä muutamia toiveita, joiden toteutusta nyt toteutussuunnittelijat, ammattilaiset pohtivat. Monet ovat joutuneet palkkaamaan omia suunnittelijoita, saadakseen omat toiveensa sellaiseen muotoon, että voivat luottaa niiden menevän toteutussuunnitelmiin, joita Maltan ammattilaiset, arkkitehdit, lämpö-, vesi- ja sähkösuunnittelijat laativat.

Menettelyä, jolla asukastoiveet saadaan joustavasti ja kätevästi suunnittelijoille, kehitellään Maltassa käytännössä. Olemme tässä suhteessa pioneereita. Opittavaa on kaikilla osapuolilla, niin tulevilla asukkailla, kuin suunnittelijoillakin. Suunnittelijat ovat tottuneet hallitsemaan prosessia yhdessä rakennusvalvonnan ja rakentajien kanssa. Tulevat asukkaat ovat tavallisissa grynderihankkeissa tulleet kuvaan mukaan vasta asuntojen jo valmistuttua. He ovat nähneet pankissa tai kiinteistönvälittäjällä vähän postimerkkiä suuremman pohjapiirroksen myynnissä olevasta asunnosta ja joutuneet tämän pohjalta tekemään ostopäätöksensä. Näinhän se gryndaus menee. Malta yrittää nyt jotain toisenlaista. Ammattilaisten toimintatavat ovat hioutuneet gryndauksen kuvioihin, joissa kanssakäyminen tapahtuu vain ammattilaisten kesken. Maltan suunnittelijoina ovat ammattilaiset ja niin tietysti pitää ollakin, ettei rakennusvalvonnalle synny kuvaa, että harrastelijat ovat keskenään tekemässä kokonaista kerrostaloa. Turvallisuus ja ”kaupunkikuva” täytyy toki turvata. Voi kuitenkin kysyä, olisiko asukkaiden toiveiden saaminen mukaan suunnitteluun, myös ”kaupunkikuvaan”, ollut tarpeen jo vuosikymmeniä sitten? Ehkä meillä olisi toisenlainen ympäristö, jos arkkitehtien ja kunnallisen suunnittelun ”massoitteluun” olisi vaikuttanut myös tulevien asukkaiden ääni? Yksinvaltiuden aikoina kuninkaalle rakensivat parhaat arkkitehdit ja insinöörit. Mutta he joutuivat kuitenkin alistumaan kuninkaan tahtoon ja viimeiseen sanaan. Palatseista tuli kovasti kuninkaallisen näköisiä. Samoin oli aateliskartanoiden laita. Onko meille tasavaltalaisille demokratian ja byrokratian myötä käynyt niin, että on syntynyt uusi rakentamisen ja suunnittelun rälssi, joka päättää puolestamme, minkälaisessa ympäristössä saamme asua ja elää? Toki modernissa asumisessa on paljon hyvää. Elämme monessa suhteessa paremmin kuin kuninkaat 200 vuotta sitten. Mukavuudet ovat kuninkaallisen hienoja. Mutta ovatko talomme ja pihamme ja katunäkymämme meidän näköisiämme? Vai onko vallalle päässyt joku muu kuin omistajien ja ostajien, rahoittajien estetiikka? Kenelle suunntteilijat vastaavat suunnitelmiensa laadusta? Kysytäänkö meiltä? Teollinen rakentaminen sisältää suuren joukon reunaehtoja, jotka uhmaavat asukastoiveita ja pukeutuvat asiantuntijavaatimusten asuun.

Tässä suhteessa Malta ei voi poiketa rivistä. Kerrostalo on kerrostalo ja elementtitekniikka tuottaa betoniestetiikkaa. Parasta mitä näillä reunaehdoilla on aikaansaatavissa varmaan toki syntyy, mutta onko se tulevaisuuden ihanne ja kestääkä se sata vuotta? Onko Maltan talo ihanne vielä silloin? Toki me sitä toivomme.

Vaikka rakennus ei olisikaan ehdotonta huippua esteettisesti ja teknisesti, yhteisöllinen talo voi sitä hyvinkin tulla olemaan. Yhteisöllisyys ei ole kiinni talosta, vaan meistä itsestämme. Vaikka yhteiset harrastukset ovat tutustumisen myötä tehneet selväksi, että yhteen on muutttamassa joukko hyvin erilaisia ihmisiä nahkoineen, karvoineen kaikkineen, niin hyvine kuin huonoine puolineen, on lähtökohta edelleen poikkeuksellinen: koska olette viimeksi muuttaneet kerrostaloon, jonka asukkaat tunsitte kaikki jo hyvissä ajoin etukäteen? Jos jaksamme tämän rakennusvaiheen, kaikkine realismin takapotkuineen, sitten kai jaksamme mitä vain? Viime aikoina porukan voimat eivät ole riittäneet yhteisöllisyyden vaalimiseen, mutta toivottavasti into siihen palaa, kun asuntojen suunnitelmat saadaan kuntoon ja voidaan ryhtyä kädet ristissä odottamaan milloin rakentaja saa valmista aikaan. Tuo aika voidaan taas käyttää unelmointiin: miten yhteisömme tulee toimimaan ja tyydyttämään asukkaidensa moninaisia harrastamisen ja sosiaalisuuden tarpeita.

Maltan tontti odottaa maaliskuussa vielä tyhjänä ensimmäistä kaivinkonetta


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *